Pilikillä notta pitkästä aikaa

Eipä ole tullut pilkittyä sitten viime talven. Kerran talveen taitaa olla sopiva tahti minulle pilkkimisen suhteen, vaikka suunnitelmat kuhapilkinnästä on pyörinyt päässä koko syksyn ja talven. 26.3 päätettiin lähteä isän ja Elisan kanssa pieksämään jolla irti jäästä ja vetämään se moottorikelkalla tien varteen jotta saataisiin kevääksi pihaan ja valmiiksi sorsakautta varten.

ESTERI


Otettiin lammelle mukaan pilkkivehkeet ja makkaraa. Isä jaksoikin pilkkiä kokonaiset 10minuuttia yhdellä avannolla saaden yhden ahvenen. Elisa aloitti vanhvasti nostelemalla ahvenia reilummanpuoleisesti kun taas minun reikä tuntui humisevan tyhjyyttään. Paria reikää myöhemmin alkoi minullakin tapahtua ja ahvenia alkoi avannosta nousta mukavaan tahtiin.

Perinteisesti karkuun päästi taas se ISO. Hieman pidemmän hiljaisen pätkän jälkeen, juuri silloin kun vähiten osaa odottaa, käy pilkkiin kiinni joku mörkö joka melkein nykäsee ongen kädestä avantoon ja aiheuttaa kalastajalle sydänkohtauksen. Niinpä tälläkin kertaa, mikälie sitten olikaan tuntui painoa olevan reilusti, en kerennyt löysyttää jarrua joten karkuunhan tuo pääsi. Olisiko ollut iso lahna kun rauhallisesti tuntui vetävän ja niitä lammessa tiedetään olevan, eikä riuhtaissut iskua kuin hauki yleensä tekee.

Viimiset hirvenmehtuut 20.11

Viiminen reissu tälle vuodelle hirvenmehtuulle kö luvat loppu. Tosi nätti keli sattu kohdalle, suunnilleen -10 astetta pakkasta ja aurinko lämmitti mukavasti. Aamu ei kerennyt paljoa vanheta kun ajo saatiin aikaan. Lopulta lyhyt ajo päättyi Jarnon passiin ja kaatoon.

14.11.2010 Kalassa

Pidettiin välipäivä hirvenmetsästyksestä kun lauantaina kaatui kaksi. Päätettiin siis lähteä Ilkan kanssa kalaan Kymönkoskelle. Keli ei ollut kaikista lämpimin, eikä kalakaan erikoisen aktiivinen. Ilkalla napsahti kiinni perus haukipaikalla ja luulikin siiman päässä potkivan hauen, mutta kun kala vilautti kylkeä pinnassa huomasin sen olevan jotain ihan muuta. Lopulta haavissa potki kirjolohi, pitkästä aikaa. Kymöjärvestä ei liiemmin ole kirjolohia taikka taimenia viime aikoina noussut.


Itselläkin kävi venevalkaman vieressä isohko taimen koittamassa ottaa uistimeen pariinkin otteeseen mutta ei vaan tarttunut, sääli sinänsä. Pari havaintoa hitaista hauista tuli vielä reissun lopulla mutta siinä kaikki.

Hirvet 13.11.2010

Perus hirvenmehtuureissu taasen, passiin siis palelemaan ja hartaasti toivomaan jos jotain sattuisi. Pääsinkin juoksentelemaan paikasta toiseen niin että voi kunniallisesti sanoa hien nouseen pintaan useampaankin otteeseen.
Haukku kävi jo lähelläkin välillä mutta joki ei helpottanut tilannetta laisinkaan, onneksi ajo kuitenkin päättyi kaatoon. Ensin siis aamusta ammuttiin pari vuotias emä. Eikä pitkään kestänyt kun vasaporukka löytyi toiselle koiralle haukkuun ja poks, vasa nurin.

Hirvimettällä 16,17,23,24,30,31.10 ja 6, 7.11

Tullut käytyä nyt lähes joka viikonloppu hirviä haistelemassa, itse en ole ampumaan päässyt mutta nähty on tällekkin kaudelle jo useampi.
Muut on ampunut tarpeen ja tilanteen mukaan, yksi 14 pikkinenkin on kaatunut.

Kuvia matkan varrelta.

7.6kg
-
Om nom nom
-
-
1.5kg + 4.3kg + team esko
Hirven nahkominen käynnissä
Kevään ensimmäisiä haukia 2010

Hirvimetsällä 3.10.2010

Ennen ilomantsin reissua kävästiin hieman kurkkimassa Kolkun hirvitilannetta. Vähänlaisesti saatiin passimiehiä kasaan mutta ei tuntunut haittaavan. Aamulla oli ajettu tiet ja tarkistettu siimat, joiden perusteella etsittiinkin emä ja vasa. Itse jäin passiin ohiampujan kivelle lentomerkin suoralle. Hetken passissa oltuani kuulin metsästä jonkinlaista ratinaa ja ryminää, jäin odottelemaan mitä mahtaisi tapahtua. Noin minuutti sen jälkeen koira haukahti alle 100metrin päässä passistani, mitään ei vaan näkynyt. Ajo jatkui minusta poispäin, eikä aikaakaan kun ensimmäinen laukaus kuului. Hetki sen perään kuului vielä toinen, tosin eri aseesta. Molemmat hirvet oli kaadettu, ensin vasa ja hetki sen perään emä oli löytänyt tiensä viereisen passimiehen kiikarin ristikkoon.